Minulla on kaksi tytärtä. Toinen kuin tumma tähtitaivas: etäinen, tutkimaton, välillä piilossa pilvien takana, usein himmentyy näkymättömiin kaikkien muiden valojen vuoksi mutta joskus kun sen kunnolla näkee, huomaa kuinka kirkkaana sen tähdet tuikkivat. Toinen taas kuin soliseva ja pulppuava puro: iloinen maamerkki maisemassa, kärsimätön ja vaativa, oman tiensä ja tilansa aina jostain välistä ottava.
Tänä jouluna olen kutonut tytöilleni pieniä, pehmeitä ja lämpimiä asioita vanhoista Novitan langoista. Sähkönsininen blingblinglanka Säde ja Takkatuli-versio täysvillaisesta Purosta on molemmat ostettu aikoinaan jostain alekorista.
Esikoiselle halusin tehdä säärystimet lahjaksi siinä toivossa että ne toisivat vähän lisälämpöä jalkoihin ilman toppahousuja ulkona liikuskellessa. Ohut, paljeteilla höystetty Säde sai farkunsinistä Nallea vahvistukseksi ja säärystimistä kudoin niin pitkät kuin Sädettä riitti.
Nuoremmalle tyttärelle kudoin nyt joulun jälkeen äkilliseen ja odottamattomaan lapaspulaan peruslapaset Purosta. Tai nämä olin aloittanut jo viime talvena, mutta jääneet vähän tylsänä projektina kesken. Nyt kun lapasille ilmeni tarvetta ja kokokin oli sopiva, sain vipinää puikkoihin ja puuttuva puolisko ja molempien peukalot valmistuivat yhdessä illassa.
Tänä jouluna olen kutonut tytöilleni pieniä, pehmeitä ja lämpimiä asioita vanhoista Novitan langoista. Sähkönsininen blingblinglanka Säde ja Takkatuli-versio täysvillaisesta Purosta on molemmat ostettu aikoinaan jostain alekorista.
Nuoremmalle tyttärelle kudoin nyt joulun jälkeen äkilliseen ja odottamattomaan lapaspulaan peruslapaset Purosta. Tai nämä olin aloittanut jo viime talvena, mutta jääneet vähän tylsänä projektina kesken. Nyt kun lapasille ilmeni tarvetta ja kokokin oli sopiva, sain vipinää puikkoihin ja puuttuva puolisko ja molempien peukalot valmistuivat yhdessä illassa.
Kommentit
Lähetä kommentti