Olen jo monta vuotta halunnut tehdä itselleni kirjoneulesukat mutta epäillyt etten jaksa ikinä saada sellaisia valmiiksi asti. Viime keväänä taisin sitten vähän vahingossa törmätä vanhassa Käsityölehdessä (1/92) sukkamalliin jonka silmukkamäärät näyttivät passaavan Nalleen. Kuvioraidat puolestaan olivat aika kapeita ja väreiltään vaihtelevia joten ajattelin että sellaisia voisin hyvinkin väkertää kaikenlaisista jämistä ja vaikka lopettaa mihin kohtaan haluan jos kirjoneule alkaisi väsyttää.
Mutta sehän olikin hauskaa ja kuvioon kuului yksivärisiäkin kerroksia aina välillä, joten ensimmäinen sukanvarsi valmistui aika vauhdilla.
Sitten olis pitänyt tehdä toinen samanlainen ja ajattelin, että ei muuten tule tapahtumaan. Ei ollut muuta konstia kuin tehdä erilainen varsi. Siis samanlainen mutta eri värit - paljon jännempää!
Teräosiin päästyäni olin jo kauan sitten unohtanut alkuperäisen ohjeen ja pistelin omiani. Tuli vähän vahingossakin aivan älyttömän hyvin istuvat terät - paremmat kuin varmaan ikinä! Oma roolinsa on nilkan kirjoneuleella, joka tekee siitä napakan joten kertaakaan ei näiden sukkien kantapäät ole jalkapohjan alle karanneet ja olen kuitenkin kuukauden jo näitä käyttänyt.
Pohjeosa sen sijaan ei ole yhtä napakka, joten nämä ovat käytännössä sitten aina vähän makkaralla. Mutta nyt tiedän mitä teen toisin sitten jos joskus innostun aloittamaan toiset.
Kommentit
Lähetä kommentti