Pidin joskus käsityöblogia. Sitten katosi punainen lanka siitä hommasta vaikka muuten kyllä punaisia ja kaiken värisiä lankoja käsittelin siinä missä ennenkin.
Ja tuli muuta tekemistä, tuli ensin opiskeluintoa ja opiskeluhaaveita ja sitten varsinaista opiskelua. Tuli niin paljon kaikkea uutta että se entinen, bloginaikainen elämä tuntui kuin eri ihmisen elämältä.
Joskus niitä vanhoja kirjoituksia oli kuitenkin mukava lukea ja niiden kautta palauttaa mieliin, mitkä olivatkaan ne syyt että opiskelen nyt, tässä vaiheessa, melkein nelikymppisenä. Nähdä uusintana vilauksia omasta kasvutarinasta.
Kasvutarina jatkuu. Osa kasvamista on sekin että jossain vaiheessa huomaa ettei jaksa ihan kaikkea. Että intoa ja omistautumista on vähän liiankin kanssa, että sitä kautta asettaa itselleen liian suuria vaatimuksia. Että väsyy siltikin vaikka luuli jo tuntevansa itsensä, luuli että osaa jo pitää huolen jaksamisestaan, luuli tietävänsä omat vahvuutensa ja kipukohtansa. Että onkin yhä vaan niin kovin raakile - että elämään pätee sama kuin opiskeluun: mitä enemmän tietää, sitä paremmin tietää kuinka vähän tietääkään.
Tänä syksynä, yli neljä vuotta edellisen blogimerkinnän jälkeen, olen taas kaivannut tätä itseilmaisun muotoa. Ehkä siksi että olen aika ajoin tuntenut itseni niin pieneksi. Ehkä siksi että olen kaivannut todistuskappaleita siitä että olen vielä olemassa ja voin saada jotain näkyvää aikaan.
Ja niinpä nyt, sairauslomalla uupumisen takia, päätin perustaa uuden blogin. Samantapaisen käsityöpainotteisen blogin kuin entinenkin, mutta uuden ja erillisen kuitenkin. Ihan vain omaksi ilokseni, nyt ja tulevaisuudessa.
Noniin, terve, täält lähtee kuule. Mie bloggaan taas! :)
Ja tuli muuta tekemistä, tuli ensin opiskeluintoa ja opiskeluhaaveita ja sitten varsinaista opiskelua. Tuli niin paljon kaikkea uutta että se entinen, bloginaikainen elämä tuntui kuin eri ihmisen elämältä.
Joskus niitä vanhoja kirjoituksia oli kuitenkin mukava lukea ja niiden kautta palauttaa mieliin, mitkä olivatkaan ne syyt että opiskelen nyt, tässä vaiheessa, melkein nelikymppisenä. Nähdä uusintana vilauksia omasta kasvutarinasta.
Tänä syksynä, yli neljä vuotta edellisen blogimerkinnän jälkeen, olen taas kaivannut tätä itseilmaisun muotoa. Ehkä siksi että olen aika ajoin tuntenut itseni niin pieneksi. Ehkä siksi että olen kaivannut todistuskappaleita siitä että olen vielä olemassa ja voin saada jotain näkyvää aikaan.
Ja niinpä nyt, sairauslomalla uupumisen takia, päätin perustaa uuden blogin. Samantapaisen käsityöpainotteisen blogin kuin entinenkin, mutta uuden ja erillisen kuitenkin. Ihan vain omaksi ilokseni, nyt ja tulevaisuudessa.
Noniin, terve, täält lähtee kuule. Mie bloggaan taas! :)
Kommentit
Lähetä kommentti